Syksyn keikkakausi on avattu nyt Malmin tapahtumapuistossa Stella Polariksen kanssa. Se oli ihanaa! Oon muuten harrastanut koko kesän eskapismikitarismia. Se tarkoittaa sitä, että säveltäessäni olen aina pienenkin raon, ajatuskatkoksen tai tietokoneen laskentatauon aikana tarttunut kitaraan ja soitellut jotain. Harjoittelua, joka ei ole ollut tavoitteellista ollenkaan. Vain liikettä sormille, uusia lickejä, uusia komppeja, koko ajan jotain pientä kikkailua. Muutamassa kuukaudessa tuota kautta onkin yllättäen kertynyt repertoaaria aika paljon ja nyt improkeikalla yllättäen se tulikin ulos. Valtavan tyydyttävää! On siis mahdollista treenata tavallaan itseltään salaa. Aion jatkaa tätä ja suosittelen kaikille! Multi-instrumentalistin eskapismitreenaamiseen näyttäisi soveltuvan parhaiten se että kannattaa tarkkaan miettiä minkä soittimen jättää lähimmäksi käsille. Tällä kertaa se on ollut sähkökitara. Se voisi olla myös flamencokitara tai huilu tai sopraanofoni. Jatkan vielä jonkin aikaa sähkökitaralla ja vaihdan sitten. Boom!