Taiken korona-apurahan työpäiväkirja, elokuu 2021
Sain Taiken korona-apurahan kevään 2020 ensimmäisessä haussa ja sain myös toisen Taiken korona-apurahan 2021 kesän haussa. Olen molemmista kovin kiitollinen ja ne ovat auttaneet elämääni paljon. Kevään 2020 apurahakaudella postasin innoissani työpäiväkirjaa siitä mitä kaikkea apurahakaudella tein; se olikin vielä ihan hyvää aikaa. Harjoittelin soittimia, sävelsin ja syvensin ammattitaitoani eri tavoin. Sen päiväkirjan innoittamana kirjasin tähän vuoden 2021 hakemuksen työsuunnitelmaan lupauksen samanlaisesta julkisesta työpäiväkirjasta. Ajatuksenani on siis ollut se, että voisin jakaa apurahakaudella tehtyjä oivalluksia ja ajatuksia kirjoittamalla, kun kerran kirjoitan mielelläni. No, tämän jälkimmäisen apurahan turvin olen kyllä tehnyt kaikkea sitä mitä hakemuksessa lupasin, mutta julkista työpäiväkirjaa en ole pitänyt. Olen treenannut, olen säveltänyt, olen sovittanut ja opiskellut, olen kehittänyt ammattitaitoani. Mutta en ole pitänyt julkista työpäiväkirjaa. Olen nähnyt painajaisia siitä, että nyt petän työsuunnitelmassa antamani lupauksen ja ehkä apuraha peritään minulta sen takia takaisin. Apurahakauteni päättyy tänään ja tässä kirjoituksessa pohdin sitä miksi en ole moista työpäiväkirjaa nyt pitänyt. Tämä postaus onkin sitten julkisen työpäiväkirjani ainoa postaus.
Olen itse asiassa soittanut, treenannut, säveltänyt ja opiskellut päivittäin. Samalla kulttuurialan tilanne on ollut täysin katastrofaalinen. Joka kerta kun asetuin koneen ääreen kirjoittamaan ajatuksiani säveltämiseen tai soittamiseen liittyen, menin lukkoon. Yksityissistä taidetouhuistani postaaminen julkisesti ei ole tuntunut mahdolliselta. Kaikki on tuntunut irvokkaalta. Entä jos postaukseni lukee joku joka ei ole saanut avustusta, vaikka on hakenut sitä useamman kerran? Syntyykö sellainen mielikuva, että kaikki on nyt ok, kun Ollila sai Taikelta korona-apurahan? Tuntui, että tämän järjettömyyden keskellä tuli pitää meteliä kulttuurin tekemisen perusedellytysten puolesta sen sijaan, että kirjaisi omia arjen ajatelmiaan. Olen ollut päättämätön sen suhteen mitä narratiivia lähtisin tukemaan ja miten päin olla tässä tilanteessa, jossa se ala ja ammatti jota olen koko elämäni ajan harjoittanut on käytännössä pakotettu polvilleen ja nitistetty ja samalla tunnen myötätuntoa ja raivoa jokaisen ihmisen puolesta joka tämän takia kärsii.
Työskentely Kuusiplus -kollektiivissa ei sisältynyt Taiken työsuunnitelmaani. Julkiset ulostuloni ovat kuitenkin apurahakauden aikana liittyneet lähes poikkeuksetta Kuusiplusin toimintaan. Olemme tehneet 4 kuukauden ajan täysipainoisesti vaikuttamistyötä, jonka kärkenä on ollut kulttuuri- ja tapahtuma-alaan kohdistuvat järjettömät ja epäoikeudenmukaiset rajoitustoimet, näiden toimien perusoikeudellinen kestämättömyys sekä solidaarisen etujärjestötoiminnan perään huhuilu. Olemme tehneet sitä kuten olemme parhaiten osanneet, ilman sisäistä mikromanagerointia ja moniäänisesti. Se on ollut mielestäni oikein. Tätä kirjoittaessani olen täysin väsynyt ja hyvin surullinen. Tunnen vakavaa ja syvällistä epäluottamusta maamme demokraattista järjestelmää kohtaan, pala nousee kurkkuun joka kerta kun ajattelen kulttuurityön asemaa ja tulevaisuutta Suomessa. Toivon jaksavani jatkaa tätä työtä, mutta en ole siitä enää joka päivä varma. Samaan aikaan taide, musiikki ja kulttuurityö on varmasti jo osa identiteettiäni, joten tuskin siitä irti pääsen. Pidän mahdollisena, että aktivistinen ote saa jatkossa aiempaa merkittävämmän roolin myös taiteilijuudessani. Se luottamus, jonka olen menettänyt maamme päättäjiä ja viranomaisia kohtaan on ainakin osittain korvautunut sillä luottamuksella, jota tunnen Kuusiplusin jokaista jäsentä kohtaan. Kiitos siitä.
Ja juu. Lisäksi olen päivittäin treenannut kitaransoittoa, pianonsoittoa huilunsoittoa, aloittanut saksofonin soittoa, syventynyt miksaamisen taiteeseen ja yrittänyt ottaa itselleni uudenlaista säveljärjestelmäajattelua. Hyvältähän se tuntuu joka kerta kun kädessä olevan soittimen fyysinen vastus rauhoittaa ja fokusoi mielen ja kehon ja kehittyyhän siinä. Kiitos, että sain apurahan peräti kahdesti ja olen koko sydämestäni pahoillani jokaisen sellaisen puolesta, joka ei saanut sitä ensimmäistäkään.